ALINA NIINIVAARAN HAUTAMUISTOMERKKI

Sippolassa, Hirvelän hautausmaan keskiosassa on Alina Niinivaaran hautamuistomerkki. Alina kuoli 7.9.1968. Alinalta jäi kaksi lasta, Orvokki ja Pirkka nimisinä tunnetut (heidän rstimänimet ovat Adele ja Friz). Adelen poika Friz "Piki" Niinivaara tuli Suomessa tunnetuksi Helsingin yliopiston lihateknologian emeritusprofessorina ja suomalaisen lihantutkimuksen uranuurtajana. Kun hänen äitinsä Alina kuoli, "Piki" teetti taiteilija Eva Ryynäsellä haudalle puuveistoksen 1969. Veistoksen vanhetessa sitä käytettiin muottina ja Eva Ryynänen suunnitteli paikalle pronssisen kaksoiskappaleen 1989. Veistoksessa on oikealla puolella erotettavissa Alinan kasvot ja vasemmalla puolella hänen lastensa kasvot. (Lähde: Anjalankosken seurakuntatyöntekijät)

ALMA FORSTÈNIN MUISTOKIVI

Muistomerkki on suurehko kivenjärkäle, luonnonkivi, johon on kiinnitetty Markku Hirvelän toteuttama pronssiveistos. Muistokivi on Sippolan hovin pihalla rinteessä.

Alma Lönnroth solmi 1877 avioliiton kapteeni Karl Lennart Torsten Forsténin kanssa. Pariskunta osti vuonna 1892 Sippolan pitäjästä Liikkalan kartanon. Alma toimi pitkään puutarhakoulun johtajana. Puutarhakoulu siirrettiin 1906 Reitkalliin. Alma Fosten toimi myös Sippolan marttaseuran perustajana. Fostenit perustivat kansakouluja ja edesauttoivat Kymenlaakson kansanopiston perustamisessa.

JUUSTOPATA

Alexander Leonhard jatkoi maatalouden uudistuksia 1800 luvulla Sippolassa ja matkusteli ulkomailla. Diemtigenin laaksossa Alexander tapasi Rudolf Klossnerin, taitavan juustonvalmistajan. Alexander onnistui saamaan miehen Suomeen. Juustomeijerin rakennustyöt eivät oikein sujuneet, joten Klossner kimpaantui ja otti kouraansa rautakangen, iski sen männyn kylkeen, ripusti siihen juustokattilan ja keitti juuston. – Näin Suomen juustoteollisuus sai alkunsa syksyllä 1856.
(Lähde: Kotiseutumme Anjalankoski)

KAIPIAISTEN ASEMAN MUISTOMERKKI

Kaipiaisten nuorisoseura pystytti Riihimäki-Pietari -radan 120-vuotis muistoksi Kaipiaisten asemalle muistomerkin vuonna 1990, jossa on höyryveturin piipun hattu betonialustalla. Riihimäki-Pietari rata valmistui 1870 ja Kaipiaisten asema oli yksi keskeisimmästä Pietarin radan asemista vuoteen 1884, jolloin sen luokitusta asemana laskettiin. Kaipiaisten asemanseutu on luokiteltu Museoviraston RKY - inventoinnissa valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi (Rakennetut kulttuuriympäristöt RKY).

KAIPIAISTEN TAISTELUN MUISTOMERKKI

Kustaan sodan aikana käydyn Utin- ja Likkalan taistelun jälkeen Kustaa III sai tietää suuren venäläisjoukon lähteneen liikkelle Savon suunalta kohti Kymijokea. Kustaa määräsi Mäki-Kouvolassa olleen kenraali von Kaulbarsin hyökkäämään Kaipiaisiin ryhmittyneiden venäläisten kimppuun. Suunnitelmana oli, että Enäjärven suunnasta samanaikaisesti hyökkää eversti A. L. Friesendorf kolmella pataljoonalla, mutta hänen joukkonsa joutui palaamaan takaisin tien kehnouden vuoksi. Karlbars hyökkäsi Kipiaisissa päin ylivoimaista vihollista 15.7.1789. Hänet lyötiin ja verissä päin hän joutui perääntymään kohti Uttia. (Lähde: Airio, Etulinjassa itään ja länteen)

KARJALAAN JÄÄNEIDEN LAATTA

Sippolan hautausmaalla, kirkon vieressä, on laatta, jonka vierellä käydään mustelemassa Karjalaan jääneitä vainajia. Laatan vierellä on 19 pientä laattaa, joissa on kussakin henkilön nimi.

KARJALAAN JÄÄNEIDEN VAINAJIEN MUISTOMERKKI

Kirsi Liimatainen on suunnitellut ja valkealainen Palmrosin kiviveistämö on valmistanut muistomerkin Karjalaan jääneille vainajille. Patsas on Sippolan kirkkopuistossa, kirkon pääoven luona. Muistomerkki paljastettiin 2.9.1973.

LIIKKALAN LINNOITUS

Jo hattujen sodan jälkeen venäläiset arvioivat Liikkalan niin tärkeäksi tienristeysalueeksi, että perustivat siihen pysyvän sotilasleirin. Suvorovin johdolla rakennettiin Liikkalan linnoitus. Se menetti merkityksensä Suomen sodan jälkeen ja lakkautettiin 1820-luvulla. Linnoituksen rauniot ovat Haminan ja Kouvolan välisen maantien nro 371 varressa, Liikkalan paloaseman takana.

LIIKKALAN NOOTIN MUISTOKIVI

Kustaa III saapui heinäkuussa 1788 Elimäelle ja Ruotsin joukot hyökkäsivät Anjalasta yli Kymijoen Venäjän puolelle. Haminan valtaus ei kuitenkaan onnistunut. Sekasorron vallassa ruotsalaiset perääntyivät Liikkalaan, jossa elokuun 9. päivänä kirjoitettiin Venäjän keisarinnalle osoitettu niin sanottu Liikkalan nootti. Nootin kirjoittajana oli myös Yrjö Maunu Sprengtporten, joka uumoili, että Venäjän yhteydessä olisi Suomen mahdollista saavuttaa itsenäisyys (Lähde: Airio, Etulinjassa itään ja länteen)

 

Muistokivi on Liikkalantiellä, Liikalan myllyn vieressä.

LIIKKALAN RAUTATIEASEMAN MUISTOKIVI

Inkeroisten ja Haminan välillä toimi rautatie 1899-1984. Entisen Liikkalan rautatieaseman paikalla ratapenkalla on viidestä ratakivestä rakennettu muistomerkki. Muistomerkki on Asemankulmantien ja Ratapohjantien tienristeyksessä.

MÄNTTÄRIN SUKUYHDISTYKSEN SUKUMUSEO

Kouvolan Liikkalassa teiden nro 3721 (Liikkala–Inkeroinen) ja nro 371 (Sippola–Hamina) risteyksestä 200 metriä länteen, josta Mänttärinmäentietä 1,5 kilometriä, jossa tienviitta "Sukumuseo". Vanha 1700-luvulla rakennettu hirsi- aitta ja uudempi, vuonna 1996 Heinäkalliolle siirretty kaksiosainen aitta muodostavat museon rakennuskokonaisuuden. Rakennuksissa on vanhaa esineistöä.

SANKARIVAINAJIEN MUISTOLAATTA

Sippolan seurakuntatalon pääoven oikealla puolella seinässä on sankarivainajien muistolaatta. Laatta on Sippolan punaista graniittia ja koostuu kahdeksasta erillisestä levystä. Sippolan sankarivainjien osiossa on 213 sodassa 1939-1945 kaatuneita ja Sippolaan asettuneen siirtoväen Karjalaan siunatut sankarivainajat -osiossa on 19 nimeä.

SIPPOLAN SANKARIRISTI

Sippolan 1870 -luvulla rakennetun kirkon edessä on 3,5 metriä korkea sankariristi, joka on valmistunut 1951. Risti on sankarihautausmaan keskellä ja maahan on haudattu talvisodassa kaatuneet 57 ja jatkosodassa kaatuneet 157 sankarivainajaa.

SOTASAIRAALAN MUISTOLAATTA

Sippolan hovin torpista tuli itsenäisiä tiloja 1902 ja Sippolan hovin omista maista vuonna 1909 muodostettiin myös itsenäisiä tiloja. Kartanossa on vuodesta 1909 lähtien toiminut valtion koulukoti. Sippolan hovin päärakennuksessa toimi sotasairaala vuosien 1939-1945 aikana. Sotainvalidien veljesliiton päärakennuksen seinään kiinnittämä messinkilaatta paljastettiin 1.1.1970.

TULEVAISUUDEN USKO

Sippolan kirkon pääsisäänkäynnin luona, hautausmaan laidalla on naista ja kahta lasta esittävä veistos ja taustamuuri. Muurissa on reliefeinä sotilaita tehtävissään ja kotirintamalla työskenteleviä askareissaan. Muistomerkillä kunnioitetaan 1939-1945 sankarivainajia. Muistomerkki on Aimo Tukiaisen suunnittelema. Tukiaisen avustajana toimi arkkitehti Osmo Sipari. Muistomerkki paljastettiin 19.7.1953.

VAKAUMUKSENSA PUOLESTA KAATUNEIDEN MUISTOMERKKI

Sippolassa, keskellä Hirvelän hautausmaata on vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkki. Kiven on valmistanut Kiiskin kiviveistämö ja muistomerkkiin on hakattu kaikkien 128 vainajan nimet. 1918 käydyissä taisteluissa heistä kaatui 11, tietymätömiin katosi 2, tuomiotta teloitettiin 42. Nälkään ja sairauksiin menehtui vankileirillä 63 ja heti sieltä kotiuduttuuaan kuoli 11. Muistomerkin pystytti paikallinen työväenjärjestö 1945. (Lähde: Mattila, Kouvolan sotamuistomerkit)

VANHAN KIRKON MUISTOPAASI

Sippolan kirkon läheisyydessä on Sippolan, järjestyksessä toisen kappelikirkon graniittinen muistomerkki, jossa on teksti; ”Tällä pyhällä paikalla on sijainnut Sippolan toinen kirkko 1737-1879. Kirkkonsa ja sen suojaan nukkuneen edesmenneen seurakunnan muistolle pystytetty 1939”.

 

Kun uusi kirkko oli valmistunut, ei vanhaa kirkkoa enää tarvittu. Seurakunta päätti myydä sen 20.12.1879 pidetyssä kirkonkokouksessa eniten tarjoavalle. Se purettiin ja huutokaupattiin 24.2.1881 673 markan ja 76 pennin hintaan.

(Lähde: Hellgren, Sippolan historia.)

VANHIMMAN KIRKON MUISTOPAASI

Sippolan kirkon läheisyydessä, vanhalla hautausmaalla, Sippolan alahautausmaalla, sijaitsee Sippolan ensimmäisen kirkon muistokivi. Siinä lukee: ”Tällä pyhällä paikalla on Sippolan seurakunta armollista Jumalaa hänen kunniakseen rakennetussa ensimmäisessä kirkossaan palvellut 1668-1737 ja lepää nyt tässä mullassa Kristuksen tulemista odottaen”.

 

Tämä Sippolan ensimmäinen kappelikirkko, joka oli Daehnin hautakappelin vieressä, oli sangen pieni ja vaatimaton, vain 14 metrin pituinen ja leveydektään 9,5 metriä. Kirkko oli jo Isonvihan jälkeen niin huonossa kunnossa, että siinä ei enää voitu pitää jumalanpalveluksia. Katto vuoti niin, että saarnakirja kastui sateella ja talvisilmalla lunta tuiskusi sisään. Omaisuuttaan säästämättä ryhtyivät sippolalaiset puuhaamaan uutta kirkkoa. Kirkon paikalle on istutettu kuusia.

(Lähde: Hellgren, Sippolan historia.)

VAPAUSSODAN VALKOISTEN HAUTA

Sippolan kirkonkylässä ei ole varsinaista valkoisten muistomerkkiä, mutta kaksi hautaa on Sippolan Hirvelän hautausmaalla tuolta ajalta. Paikallistiedon mukaan tätä hautaa pidetään valkoisten muistomerkkinä vapaussodan ajalta.

VENÄLÄISTEN LENTÄJIEN MUISTOMERKKI

Sippolan Hirvelän hautausmaalla aivan taka-aidan vieressä on viiden venäläisen lentäjän hautapaikka. Kivessä on teksti: "Sodissa kaatuneiden Neuvostoliittolaisten lentäjien muistoksi".