Kotkaan perustettu Langinlaakson siirtolapuutarha on Suomen kuudenneksi vanhin. Langinlaakson siirtolapuutarha perustettiin vuonna 1930 suuren lamakauden alla. Perustajat, mm. Emil Tuomainen, Ida Aalto-Teljo, O. V. Järvinen ja Aapo Kesti-Heliä sekä Kotkan puutarhaseura, olivat yhteiskunnan korkeimmilla paikoilla, mikä teki virallisten asioiden hoidosta helppoa.

Puutarha perustettiin Langinlaaksoon, entisen sokeritehtaan omistaman hevoshaan ja –laitumen päälle. Alue sijaitsi 5 km päässä kaupungista, ja oli silloisen käsityksen mukaan pitkän matkan päässä kaupungista. Metsolaan asti pääsi linja-autolla, ja loppumatka oli kuljettava jalkaisin. Nykyään Langinlaakson ympärillä on tiheää asutusta ja linja-autolla pääsee aikaisempaa lähemmäksi. Langinlaakson maaperä oli kivikkoista ja kosteaa vanhaa merenpohjaa. Kaupunki kaivatti avo-ojat salaojien asentamista varten. Tiet kaupunki kaavoitti hevospelillä kuljettaviksi. Alue oli kivikkoista, ja räjäytystöitä jouduttiin tekemään runsaasti.

Aluksi kaupunki kaavoitti alueelle 23 palstaa vuonna 1930, mutta jo vuoteen 1937 mennessä Langinlaaksoon oli kaavoitettu yhteensä 57 palstaa. Ensimmäinen mökki rakennettiin vuonna 1931 ja kolmen vuoden päästä alueelle oli rakennettu 17 mökkiä. Koko alue oli viljelyskäytössä vuoteen 1932 mennessä. ”Minä muistan ensimmäisen lapionpistonkin, kun tienpenkkoja ruvettiin ensin tekemään. Tienpohjaa kaivaessa näki, että multaista maata on paljon, ja siinä sanottiin kasvavan vaikka pippurin.”, Paavo Domander kehaisi. Tuolloisissa yhdistyksen järjestyssäännöissä määrättiin, että vain kolmasosa palstasta saa olla samaa kasvilajia. Kukaan ei kasvattanut nurmikkoa. Alkoholinkäyttö oli kiellettyä, eikä aviottomia pariskuntia hyväksytty. Palstat arvottiin.

Ensimmäiset ohjeet mökkien rakentamisesta annettiin vuonna 1932. Mökkien rakennusohjeissa määrättiin, että mökki pitää valmistaa höyläämättömästä puusta ja että mökissä pitää olla pystylaudoitus sekä jyrkkä katto. Mökissä sai olla makuutilat. Langinlaakson mökeissä makuutilat ovat yleensä vintillä. Kaikki mökit piti paaluttaa maaperän vuoksi. Rakennusohjetta ei ole enää pakko noudattaa ehdottoman tarkasti. Moni rakensi tontilleen mökin lisäksi työkaluvajan, joka on nykyään monella palstalla muutettu käymälärakennukseksi.

Alueen sähköistämisestä keskusteltiin vuodesta 1933 lähtien, mutta hanke kaatui korkeisiin kustannuksiin ja siihen, että kaikki eivät pitäneet sähköistämistä tarpeellisena. Aluksi peseydyttiin meressä ja kasteluvesi kannettiin merestä, kunnes vuodesta 1934 lähtien langinlaaksolaiset saivat ottaa vetensä sokeritehtaan vesijohdosta. Langinlaakson alue laajentui, kun kaupungin kanssa tehtiin sopimus 51 uudesta palstasta vuonna 1937. Monet olivat puutarhalla sotaa paossa, koska puutarhoja ei pommitettu niin paljoa kuin Kotkan keskustaa. Sodan voi aistia myös Langinlaaksossa julkaistusta Kuokkija-lehdestä.

Langinlaakso ja Langinkoski toimivat samana yhdistyksenä vuoteen 1944 saakka, kunnes Langinkoski erosi Langinlaakson alueesta. Kaupunki rakennutti maanpäälliset vesijohdot Langinlaakson siirtolapuutarhalle vuonna 1940. Voimaan astui sääntö, jonka mukaan puutarhamajaa ei saanut käyttää talviasuntona. Sovittiin myös, että majoja ei saa myydä ilman hoitokunnan lupaa. Vuohet ja lampaat määrättiin kiinnipidettäviksi. Yhdistyksellä oli sodassa vanhempansa menettäneitä kummilapsia, joille maksettiin pientä avustusta 18 vuoden ikään saakka. Keskusmaja rakennettiin talkoilla vuonna 1949. Yhteismajan rakennustalkoot järjestettiin 11 kertaa vuoden sisällä.

Vesijohto vedettiin talkootyönä keskusmajalle vuonna 1956. Alueen mökeissä oli vielä vuonna 1957 vakituisia asukkaita, jotka saivat häädön, jos heillä ei ollut osoittaa muuta vakituista asuntoa. Saunat olivat luvattomia, mutta niitä rakennettiin mökkeihin silti. Vuonna 1957 ilmestyi ensimmäinen Viljelijän oikeudet ja velvollisuudet –lista. Oikeuksiin sisältyi Siirtolapuutarha-lehti, kevät- ja kesäruiskutus, yhdistyksen maksamat jätekuljetukset, keskusmajan käyttö perhejuhlia varten sekä maksuton kastelu- ja juomavesi. Viljelijän velvollisuuksiin kuului mm. yhdistysmaksu, talkoita vähintään 6 tuntia kesässä tai talkoomaksu, omena- ja hedelmävartiointi niiden kypsyessä, oman autoilun aiheuttamien vahinkojen korvaaminen, emäntävuoroon osallistuminen 10 mökkiä kerrallaan joka viides vuosi, portin sulkeminen sekä aiheettoman polkupyörällä ajon välttäminen.

.

Koko alueen kattava sähköverkosto urakoitiin mökkeihin vasta vuonna 1960-luvun puolella. Tätä ennen osa mökkiläisistä oli vetänyt sähköt mökkiinsä omalla kustannuksellaan, kun taas osa mökkiläisistä vastusti sähköjen vetämistä: öljylampun valoa pidettiin romanttisena. Yhteismajalle tuli televisio vuonna 1968 alueen sähköistämisen myötä. 1950-1960 –luvulla alueen lähelle, entiseen merenlahteen, rakennettiin kaatopaikka, joka aiheutti monia ongelmia, kuten sen, että Langinlaaksolaisten käyttämä Kirpunpohjan uimaranta saastui ja sitkeimmätkin uimarit hävisivät rannalta. Kun kaatopaikkaa alettiin rakentaa umpeen, yhdistyksen salaojaputkistot menivät tukkoon, sillä ne laskivat entiseen merenlahteen, siis nykyiseen entiseen kaatopaikkaan. Tällä hetkellä kaatopaikan tilalla on veneiden säilytysalue, eikä sille voi rakentaa mitään.

Mökkisaunat tulivat luvallisiksi vasta 1970-luvulla, mitä ennen kaupungin tarkastaja purkautti luvattomia saunoja. Saunojen tultua luvallisiksi saunan sai rakentaa mökin ylimääräisen lipan alle tai mökkiä jatkamalla. Jotkut saivat viranomaisen luvan jopa erilliselle hirsisaunalle. Kaupunki tyhjensi ulkohuussit 1970-1980 –luvulle saakka, minkä jälkeen puutarhalle ostettiin kompostoivat huussit. Nyt jokaisella on mökissään oma käymälä, ja yleinen WC avataan vain yhteisiin juhliin. 1980-luvulla Langinlaaksossa tapahtui paljon muutoksia. Syksyllä 1981 kaupunki uusi alueen sadevesiviemäröinnin siten, että alueella on nyt pintavesijärjestelmä, joka ottaa osin pintavesiä ja toimii myös salaojana. Putket laskevat kaupungin sadevesiviemäreihin. Alueella uusittiin myös vesiputkistot, keskusmaja, keittiö sekä grillikatos. Maakaapeli vedettiin ilmassa roikkuvien sähköjohtojen tilalle v. 1985. Lisäksi pihan kalliorinteeseen tehtiin näyttävä kukkaistutus.

1990-luvulla yhdistyksen säännöt nykyaikaistettiin ja läheinen uimaranta kunnostettiin kaupungin kehittämisrahalla. Mökkien asukkaat vaihtuivat monesti 1990-luvulla. Vuonna 1993 alueelle yritettiin saada vesikäymälöitä SDP:n toimesta, mutta ehdotus ei mennyt läpi. Langinlaakso sijaitsee kaupungin viemäritason alapuolella, minkä vuoksi viemäröintiä varten asennettava pumppu nostaisi kustannukset kohtuuttoman korkeiksi.

2000-luvulla Langinlaaksossa tehtiin 20 vuoden vuokrasopimus kaupungin kanssa ja vietettiin Langinlaakson siirtolapuutarhayhdistyksen 75-vuotisjuhlaa.

Alueella oli aikaisemmin yhteinen huussi metsässä, varsinaisen puutarha-alueen ulkopuolella. Huussi siirrettiin alueen sisäpuolelle, koska sitä käyttivät satunnaiset ohikulkijatkin. Nyt mökeissä on omat käymälät, eikä yhteishuussia enää ole. Komposteja puutarhalla on kuitenkin aina ollut, ja kasvijätteet on osattu hyödyntää. Alueella ei ole koskaan ollut rottaongelmaa, vaikka ruuantähteet on laitettu avokompostoreihin. Ilmeisesti ihmiset osasivat peittää ruuantähteensä hyvin, tai sitten ruuat syötiin ennen niin tarkkaan, että varsinaisia ruuantähteitä ei jäänyt perunankuoria ym. lukuun ottamatta rottien ja muiden eläinten kaivettavaksi.

Mahdollisimman suuri osa palavista roskista poltetaan edelleen paljon saunojen kiukaissa, aivan kuten ennenkin. Yhteiskompostialue on ollut aina, ja ennen yhteiskompostialueenkin risut ja roskat poltettiin. Risujen poltto lopetettiin ja nyt auto hakee risut pois keväisin ja joskus tarvittaessa myös kesällä. Yhdistyksellä on silppuri, jota voi jokainen käyttää esimerkiksi vadelmanoksien silppuamiseen. Vadelman ja omenapuun oksista saa hyvää haketta ja katetta.

Omenapuut ruiskutettiin ennen kolme kertaa kesässä alueen isännän toimesta. Ruiskuttajalle maksettiin pieni korvaus. Omenista tuli todella puhtaita ja hyviä, mutta niiden aikaansaamiseksi oli käytetty myrkkyä. Kaikki antoivat ruiskuttaa puunsa, mutta kaikki eivät maksaneet ruiskutusmaksua ruiskuttajalle, joka joutui olemaan myrkkypilven keskellä. Niinpä yhteisruiskutuksen järjestäminen lopetettiin. Lannoitteiden käyttö ei muuttunut paljoa. Puutarhan yleislannos, syyslannos, kanankakka, kalkki ja hevosenlanta ovat yleisimmin käytettyjä aineita. Nokkosvesi on perinteisesti käytetty torjunta-aine, vaikka se ei tehoakaan yhtä hyvin kuin esimerkiksi Raid. Kaupasta ostettavia rikkaruohojen torjunta-aineita käytetään ainakin käytävien varsilla. Ennen rikkaruohomyrkkyjä ei käytetty lainkaan, vaan rikkaruohot kitkettiin käsin.

Keskusmajan rakennustalkoot 1949.