Käsitteitä:

Kuvaussuhteella tarkoitetaan filmille aikaansaatavan kuvan koon suhdetta kuvattavan todelliseen kokoon. Tämä ilmoitetaan suhdelukuna:

Loitonnus tarkoittaa objektiivin ylimääräistä ulosvetämää, kun objektiivi tarkennetaan äärettömästä johonkin lähempänä olevaan kohteeseen, eli tarkennustasoon. Nyt saadaan polttovälistä riippuvainen laskukaava:

                  Mitä se on?

Filmiruudun koko on kinofilmissä 24 x 36 millimetriä , jolla ilmeisesti kuvaat. Jos
nyt siis kuvaat 2 metriä pitkän miehen vaakakuvaan niin, että hän täyttää lähes koko ruudun, on hän filmiruudussa  n. 20 mm:n korkuinen. 10 mm filmillä vastaa 1 metriä, eli 1000 mm:ä luonnossa kun tarkennat objektiivin  mieheen.
Kuvaussuhde on nyt siis 10:1000 = 1:100.
Jos kuvaat kolikon joka on kaksi senttimetriä halkaisijaltaan ruudun kokoisena, on kuvaussuhde 1:1. Kolikkoa kuvattaessa sinun on vaikea saada tavallista objektiivia tarkentumaan, koska sitä ei saa riittävän etäälle filmipinnasta, eli loitontumaan riittävästi. Siksi tarvitset avuksi lisäloittorenkaan, ja taas tulee tarkennusta kierrettäessä lisää tarkennusaluetta.

Kuvaussuhteen ollessa 1:8, voidaan päätellä, että 8 cm:n suuruinen kohde kuvautuu filmille 1 cm:n korkuisena. Jos nyt kuvataan vaikkapa 16 cm:n korkuinen kasvi, niin: 16 cm X 1:8 = 2 cm ; Kasvi kuvautuu filmillä 20 mm:n korkuisena ja on 24 x 36 mm:n kinofilmillä lähes koko ruudun kokoinen.

Loitonnukseksi saadaan nyt laskemalla 34,3 mm.
Tikkulaatikon etiketti kuvautuu nyt ruudun kokoisena kun tarkennus on äärettömässä ja objektiivia on loitonnettu 34,3 mm. Koska tarkennussäädöstä saadaan loitonnusta, on loittorenkaaksi valittava jokin lyhyempi pituus. 30 mm olisi ihanteellisin mitta, sillä nyt olisi varaa tarkentaa vähän kumpaankin suuntaan. 25 mm:n loittorengaskin on nyt riittävä, sillä normaaliobjektiivista tulee lähes 10 mm loitonnusta kun objektiivi tarkennetaan lähimpään mahdolliseen.