Helmi ja Lida Domander kunnostamassa Langinlaakson palstaa 1930-luvulla.

Siirtolapuutarhat liittyivät alun perin, kuten nykyäänkin, työväen lomanviettoon: herrasväki alkoi viettää lomiaan kaupunkien ulkopuolisilla huviloilla jo 1800-luvun alussa, mutta vasta myöhemmin perustetuista siirtolapuutarhoista muodostui työväen ensimmäisiä lomanviettopaikkoja. Kaupunkeihin muutti paljon väkeä maalta, ja siirtolapuutarhoja perustettiin Eurooppaan helpottamaan huonoja asuinoloja. Viljely tarjosi lisäravintoa, raitista ilmaa ja liikuntaa kaupunkilaisille.

Ensimmäinen siirtolapuutarha perustettiin Saksaan vuonna 1870. Suomen ensimmäinen siirtolapuutarha perustettiin Tampereelle vuonna 1916. Kotkan vanhin puutarha, Langinlaakso, on Tampereelle perustettua siirtolapuutarhaa viitisentoista vuotta nuorempi. Langinlaakso perustettiin vuonna 1930. Langinlaaksosta erosi Langinkoski v. 1938 (itsenäistyi v. 1944), josta taas erosi Metsola vuonna 1944 (itsenäistyi v. 1948). Korela perustettiin viimeisenä, v. 1948.

Kotkan alueen siirtolapuutarhoilla on yhteinen aluetoimikunta, joka esittää kehitysehdotuksia kaupungille kaikkien Kotkan siirtolapuutarhojen puolesta. Aluetoimikunta on perustettu vuonna 1946, mutta se ei ole järjestäytynyt viralliseksi yhdistykseksi. Toimikunnan toiminta on epävirallista ja lähtee käytännön tarpeista. Alueellinen yhteistyö on myötäsyntyistä: alueet ovat kuin perhe, josta kukin puutarha on kasvettuaan itsenäistynyt. Aluetoimikunnan puheenjohtajuus on vuorovuosin jokaisella yhdistyksellä.

Siirtolapuutarhat merkittiin Kotkassa 1960-luvun lopulla yleiskaavaan poistettaviksi, eli ne oli tarkoitus muuttaa normaaleiksi asuntoalueiksi. Siirtolapuutarhat haluttiin poistaa, koska ne olivat jäänteitä menneestä ajasta ja ne koettiin tarpeettomiksi. Kukaan suunnitelman tekijöistä ei kuitenkaan ollut vieraillut alueen siirtolapuutarhoissa. Kun suunnitelman tekijät vierailivat Langinkosken ja Metsolan puutarhoissa, he muuttivat suunnitelmiaan ja Kotkan siirtolapuutarhat päätettiin säilyttää. Myöhemmin Kotkassa suunniteltiin jopa uusia siirtolapuutarha-alueita Hirssaareen ja Mokran kartanon maille. Hankkeet kuitenkin kaatuivat mm. huonoihin kulkuyhteyksiin. Siirtolapuutarhat ovat siis pysyneet lähellä kaupunkiasutusta, hyvien kulkuyhteyksien päässä, alkuperäisen ideansa mukaan.

Kaupungin ja siirtolapuutarhojen välinen työnjako on muuttunut 1990-luvun taitteesta lähtien siten, että kaupunki ei tee alueilla käytännössä mitään toimia. Joskus tosin kaupunki yrittää vähentää alueiden tulvaongelmia tuomalla alueille soraa. Puutarhat ovat siis vain vuokraajan roolissa. Alueet saavat rahaa anomalla sitä kehittämisrahastosta. Kehittämisrahaa on vain vähän, ja sitä pitää anoa ajoissa. Aikaisemmin siirtolapuutarhoille oli budjetissa varattuna 50 000 mk, mutta kaupunki joutui karsimaan menojaan, ja summasta jouduttiin luopumaan. Avustusta yritettiin osin palauttaa esittämällä korkeampaa vuokraa, mutta ehdotusta ei hyväksytty. Myös jätevesiviemäröinnin ja vesikäymälöiden hankkimisesta on jouduttu luopumaan kaupungin rahapulan vuoksi, vaikka toteutus voisi onnistua, koska alueiden lähellä on omakotitaloasutusta. Nykyään kaupunki antaa siirtolapuutarhoille vuosittain vain pienen avustuksen, jonka voi käyttää esimerkiksi jätelavoihin tai hiekan ostoon. Kaupunki pyrkii siihen, että siirtolapuutarhayhdistykset hoitavat asiansa omana yhteisönään.

Kotkalaiset siirtolapuutarhaviljelijät tekevät sopimuksen palstasta suoraan kaupungin kanssa. Ennen vuokrasopimuksen vahvistamista kaupunki pyytää yhdistykseltä lausunnon asiasta, jolloin yhdistys päättää, hyväksyykö se uuden viljelijän joukkoonsa. Yleensä yhdistys hyväksyy uuden viljelijän. Kotkan käytäntö estää mm. hintoja nostavan mökkitrokauksen.

Kaupunki tekee puutarhoilla vuosikatselmuksen kerran vuodessa, ja rakennusvirasto valvoo lisäksi mökkityyppien toteutumista. Vuosikatselmusten yleisimmäksi ongelmaksi ovat nousseet liian korkeat pensasaidat, ja joskus mökkien maalipinta on puutteellinen. Pensasaitojen korkeus on säädetty matalaksi, koska siirtolapuutarhat ovat kaupungin puistoalueita, joiden maisema pitää säilyttää avoimena ja siistinä. Kaupungin hyväksymä yhteiskompostialue on vain Korelan alueella. Korelan yhteiskompostialue sallitaan, koska aluetta käytetään maantäyttötarkoitukseen. Muutoin kaupungin järjestyssäännöt kieltävät risujen ym. kasaamisen kaupungin maille. Vuosikatselmuksessa havaituista epäkohdista annetaan huomautus, ja hankalissa tapauksissa annetaan uhkasakko. Uhkasakon suuruus on vuoden vuokran hinta viisinkertaisena. Yhtään uhkasakkoa ei ole vielä jouduttu antamaan, ja yleensä katselmukset sujuvat ilman suurempia ongelmia.

Tämän hetkinen Kotkan siirtolapuutarhayhdistysten ja Kotkan kaupungin välinen vuokrasopimus kestää vuoteen 2019 saakka. Vuokrasopimus uusittiin vuonna 1999, jolloin käytiin keskustelua siitä, pitäisikö siirtolapuutarhojen alueelle rakentaa esim. asuintaloja. Keskustelua muusta rakentamisesta pitivät yllä virkamiehet, eivät niinkään poliitikot. Nyt puutarha-alueet on tarkoitus säilyttää, ja sopimusta jatketaan luultavasti myös vuodesta 2019 eteenpäin. Siirtolapuutarhat parantavat kaupungin imagoa, ne ovat kesäkeitaita keskellä kaupunkia, joihin pääsee hyvin myös julkisilla kulkuvälineillä.

 

 

Kolmannen polven siirtolapuutarhurin muistoja vuosien varrelta