Valokuvaterapia

Valokuva on eräs media, jolla on kiistattomasti myös terapeuttiset vaikutuksensa.Siis pelkästään kuvien katselu voi laajentaa tajuntaamme siten, että opimme ymmärtämään enemmän ympäröivää maailmaa ja itseämme.

Ikävä kyllä, nykyisten medioiden tapa käyttää kuvaa on johtanut siihen, että kuvien määrä ja nopeus on lisääntynyt. Ehtivätkö kuvat välittää informaationsa?

Valokuva näyttää meille vain hetken, jonka kuvaaja on valinnut, leikannut ohikiitävästä ajasta. Tuon hetken ympärille katsojan on luotava tarina. Kun katsoja katsoo kuvaa, käynnistyy kuvan ympärille heti menneisyys ja tulevaisuus - Osin tiedostamatta. Omasta elämänhistoriastaan riipuen luo katsoja kuvalle tarinan ja tarinaan tunteen. Valokuva siis manaa esiin sen mitä ei näytetä. Valokuvan todellinen sisältö on näkymätön.

Tärkeää onkin tarkastella sitä mikä katsojassa käynnistyy. Jos kuva on kertova käynnistää se paljon ja mikäli katsojan mieli on avoin, on hän kykenevä kokemaan ja tuntemaan kuvaa katsoessaan paljon. Kaikki mielessämme käynnistyvä psyykkinen työskentely on jollaintavalla terapeuttista. Se yhdistelee vanhoja kokemuksiamme uudella tavalla ja luo mieleemme uusia tuntemuksia.

Näitä terapeuttisia tuntoja, joita valokuva käynnistää, voimme tarkastella yksinämme tai keskustella niistä jonkun muun kanssa. Yleensä kokemusten vaihtaminen toisen ihmisen kanssa on hedelmällistä. Se luo uusia näkyjä kokemukseemme. Toinen ihminen voi antaa meille palautetta ja toimia usein jonkinlaisena peilinä.

Terapeutti voi siis tehdä valokuvaterapiaa saattamalla asiakkaansa valokuvan ääreen. Voimmehan myös itse terapoida itseämme vain yksinkrtaisesti menemällä valokuvan ääreen. Mikäli mieli on avoin ja kuvassa voi nähdä sisältöä aina jotain työskentelyä mielessämme käynnistyy. Ja se on valokuvaterapiaa.

Mielen hoidossa käytetyt terapiat perustuvat useimmiten kieleen, puhumiseen ja keskusteluun. Kielen avulla syntyy kuitenkin helposti älyllisiä ratkaisuja joilla ei ole vaikutusta toiminnan tasoon. Kuva onkin lähempänä ja sillä voi välttää älyllisen kontrollin. Valokuva on aina jossain todellisessa kiini ja sillä on useimmiten yhteyksiä jokapäiväiseen elämään.

Kuvat ovat kulttuurissamme merkittäviä tiedonvälittäjiä, sillä visuaaliset mielikuvat ovat persoonallisuutemme kulmakiviä. Kuvalla on kieltä suurempi yhteys mieleen. Valokuvalla olisi paljon käyttöä terapeuttisessa hoidossa, mikäli valokuvaa osattaisiin hyödyntää nykyistä enemmän.

21.08.2000 Kari Sihvola

Valokuvaterapia

paluu alkuun