Salamaa käytetään valokuvauksessa vain silloin, kun on pakko, sillä useimmiten se pilaa kuvan tunnelman lattealla ja kovalla valollaan. Salamaa on kuitenkin käytettävä seuraavissa tilanteissa:

1. Jos valo ei yksinkertaisesti riitä - Ei voida käyttää riittävän pitkää valotusaikaa jotta filmi saisi riittävän valomäärän.
2. Jos liike pitää pysäyttää kuvaan: Halutaan vaikkapa kuva ohikiitävästä tennispallosta.
3. Halutaan lisävaloa kuvan varjoalueille: Pitää kuvata vaikkapa ihmisiä auringon valon tullessa heidän takaa. Silloin kasvot alivalottuvat.
4. Jos valon väri ei ole sellainen kuin halutaan. Esimerkiksi iltapäivän auringossa tulee kuvan valopuolesta oranssinväristä ja varjopuolesta sinivihreää. Tammikuun auringon valo taas on violetinpunaista. Lisäsalamalla voidaan värejä kätevasti puhdistaa.
5. Jos halutaan valaista kuvasta jotakin tiettyjä kohteita ja tällätavalla "poimia" asioita.

Yksi suoran salaman ongelmista on nk. punasilmäisyys. Jos salaman valo tulee kameran läheisyydestä, valaisee se punaiset verkkokalvot silmässä ja ne näkyvät punaisena iiriksen aukon lävitse. Punasilmäisyys voidaan täydellisesti estää vain viemällä salama kauemmas kameran objektiivista. Hieman helpotusta voi ongelmaan saada nk. punasilmäisyyden poistoautomatiikalla, jossa salama välähtää useaan kertaan ennen kuvan ottoa. Esivälähdykset saavat aikaan silmässä häikäisyilmiön, ja iiriksen aukko pienenee. Näin silmissä ei hohda niin valtavasti punaista väriä kuin ilman esivälähdyksiä.

Kaavakuva silmästä. Punainen on verkkokalvo