Digitaalisen kuvan ominaisuuksia

Kemiallisen valokuvauksen kuvan tarkkuuden ongelma on filmin rakeet, joiden muotoa ja suuntaa ei voida hallita, vaan ne rikkovat kuvan rakennetta siten, ettemme voi sitä hallita. Rakeet aiheuttavat epätarkkuutta sitä enemmän mitä isompia ne ovat.

Digitaalisessa kuvassa taas eletään suorakaidemaailmassa. Kuva koostuu samanmuotoisista ja -kokoisista neliömäisistä pikseleistä. Pikseleitä ei erota toisistaan mikään muu kuin väri.

Suurella määrällä pikseleitä voidaan ilmaista tasaisesti muuttuvia sävyjä ja pieniä yksityiskohtia. Käytännössä pikseleitä on käytettävissä vain rajallinen määrä ja tarkkojen yksityiskohtien ilmaisu vaikeutuu.

Digitaalikuvassa voidaan ilmaista tarkasti pysty- ja vaakasuoria viivoja ja viivojen paksuus ja suoruus säilyy muutetaan kokoa miksi tahansa. Vinojen viivojen ilmaisu digitaalisen kuvan ruutukaavassa on jo paljon vaikeampaa. Tarvittaisiin hyvin suuri määrä pikseleitä, että vinot viivat eivät näyttäsi sahalaitaisilta.
Ongelma tulee esiin myös silloin, kun kuvaa yritetään kääntää jossain muussa kuin 90 asteella  jaollisessa kulmassa. Eli pienet kääntämiset kuvassa aiheuttavat sen, että ohjelma joutuu rakentamaan ruutukaavan, joka ei vastaa alkuperäistä.
Vinon viivan sahalaitailmiötä yritetään korjata pehmentämällä viivan ja taustan välistä reuna-aluetta piirtämällä linjan kummallekin puolen pikseleitä joiden väri on sekoitettu linjan ja taustan pikseleiden väristä. Kun pikselit ovat riittävän pieniä viiva lakaa näyttää suoralta. Tällä tavalla silmää ikäänkuin huijataan.

Toiminnon nimi on: Anti-Aliasign. Kuvankäsittelyohjelmissa voidaan usein työkalujen ominaisuuksien yhteydessä valita, onko toiminto käytössä vai ei. Laittamalla esim. ruksi ruutuun: Anti-aliased, on toiminto käytössä.

Paluu

Kari Sihvola 28.05.2001