| Kemiallisen valokuvauksen kuvan tarkkuuden ongelma on
filmin rakeet, joiden muotoa ja suuntaa ei voida hallita, vaan ne rikkovat
kuvan rakennetta siten, ettemme voi sitä hallita. Rakeet aiheuttavat
epätarkkuutta sitä enemmän mitä isompia ne ovat.
Digitaalisessa kuvassa taas eletään suorakaidemaailmassa. Kuva koostuu samanmuotoisista ja -kokoisista neliömäisistä pikseleistä. Pikseleitä ei erota toisistaan mikään muu kuin väri. Suurella määrällä pikseleitä voidaan ilmaista tasaisesti
muuttuvia sävyjä ja pieniä yksityiskohtia. Käytännössä pikseleitä
on käytettävissä vain rajallinen määrä ja tarkkojen yksityiskohtien
ilmaisu vaikeutuu. |
| Digitaalikuvassa voidaan ilmaista tarkasti pysty- ja vaakasuoria viivoja ja viivojen paksuus ja suoruus säilyy muutetaan kokoa miksi tahansa. Vinojen viivojen ilmaisu digitaalisen kuvan ruutukaavassa on jo paljon vaikeampaa. Tarvittaisiin hyvin suuri määrä pikseleitä, että vinot viivat eivät näyttäsi sahalaitaisilta. | ![]() |
| Ongelma tulee esiin myös silloin, kun kuvaa yritetään kääntää jossain muussa kuin 90 asteella jaollisessa kulmassa. Eli pienet kääntämiset kuvassa aiheuttavat sen, että ohjelma joutuu rakentamaan ruutukaavan, joka ei vastaa alkuperäistä. | ![]() |
| Vinon viivan sahalaitailmiötä yritetään korjata
pehmentämällä viivan ja taustan välistä reuna-aluetta piirtämällä
linjan kummallekin puolen pikseleitä joiden väri on sekoitettu linjan ja
taustan pikseleiden väristä. Kun pikselit ovat riittävän pieniä viiva
lakaa näyttää suoralta. Tällä tavalla silmää ikäänkuin huijataan.
Toiminnon nimi on: Anti-Aliasign. Kuvankäsittelyohjelmissa voidaan usein työkalujen ominaisuuksien yhteydessä valita, onko toiminto käytössä vai ei. Laittamalla esim. ruksi ruutuun: Anti-aliased, on toiminto käytössä. |
![]() |
Kari Sihvola 28.05.2001