| Värivedostajan tärkein apuväline on väriympyrä.
Väriympyrästä katsotaan värikorjailuun tarvittavat värit ja niiden
määrät.
Vedostettaessa on käytössä kolme väriä, keltainen, magenda ja syaani (ympyrässä 24,08 ja 16). Näitä värejä käyttämällä värjätään suurennuskoneen lampun valoa. Värejä lisätään MV-koneessa suodatinlaatikkoon irtofilttereinä tai väripääkoneessa kääntelemällä ko. värien säätökiekkoja. Koska värinegatiivi on väriltään oranssivoittoinen, on usein aloitettava ensimmäisen koeliuskan teko laittamalla lähtöväreiksi keltaista ja magendaa esim. 70 Y (keltainen) ja 60 M (magenda) |
 |
| Kun ensimmäinen koeliuska on vedostettu, voidaan siitä lukea valotusaika ja arvioida värikorjailua. Jos kuva on vaikkapa liian keltainen sävyltään, eli kuvassa ajatellaan olevan keltainen värihuntu, on keltaisen värin määrää suodatuksessa lisättävä jolloin se vähenee kuvasta. On siis ajateltava koko ajan negatiivisesti, koska negatiiviahan tässä vedostetaan. | Jos taas kuvassa on sininen värihuntu, eli kuva on liian sininen, on keltaisen ja magendan värien määrää vähennettävä, yhtä paljon kumpaakin. Siiloinhan vedoksessa oranssi lisääntyy ja sininen vähenee. Jos värivirheet ovat pieniä, tee korjaukset 10 pykälää kerrallaan, suuremmilla värivirheillä voit korjata 30:kin pykälää kerrallaan. |
Vihreä värihuntu poistetaan magendaa vähentämällä, violetti värihuntu taas keltaista vähentämällä jne. Väriympyrää katselemalla voi asian vähitellen ymmärtää. Älä käytä koskaan enempää kuin kahta väriä kerrallaan, koska kolme pääväriähän yhdessä tekevät vain mustaa! Huomioi myös suurissa suodatusmuutoksissa se, että valotusaikaa on muutettava, koska suodattimet absorboivat valovoimasta osan: Magenda suodatus nielee valoa enemmän kuin keltainen. |
18.02.2001 Kari Sihvola