Usein muotokuvaus ymmärretään valokuvauksessa tekniseksi
suoritukseksi, jossa yritetään saada valaistus oikeaksi ja malli edustavaksi. Vedoksen
tulee olla siisti ja tarvittaessa vieläpä finnit poistetaan naamasta
kuvankäsittelyssä. Loppuunsaakka hiottu kuva saadaan aikaan studiossa lamppujen ja
heijastimien keskellä. Valot mitataan tarkasti ja värit mietitään viimeisen päälle.
Taustakankaiden kanssa mittaillaan ja sihtaillaan. Mallilta ei ole mitään kysyttävää,
kunhan on käsketyssä asennossa ja ilme on kuvaan sopiva.
|
Kuvat, jotka kertovat mallista paljon, on kuvattava ihmisen omassa elinympäristössä - Mieluiten arjessa. Kuvaus tällöin vaatii valokuvaajalta enemmän, sillä kuvaajan on tutustuttava malliin hyvin, jotta tietää mikä on hänelle ominaista. Kuvaajan on tiedettävä mikä on mallin ominainen ympäristö, jossa malli on omimmillaan. Kuvaajan täytyy siis olla vähän jyvällä siitä, millainen mallin maailma on. Tämä vaatii mallin ja kuvaajan saumatonta yhteistyötä. Näin 99 prosenttia ajasta menee jutteluun ja vain noin yksi prosentti kuvaamiseen. |
Tämä kuva taas syntyi siten, että ystäväni tulivat katsomaan maahan kaatunutta jalustaani ja he olivat varmoja, että kamera tuhoutui - Mutta yllätys yllätys: Vitkalaukaisin oli kytkeytynyt päälle ja filmillä olikin mielenkiintoinen otos. |