METSOLAN SIIRTOLAPUUTARHA



Metsolan Siirtolapuutarhayhdistyksen historiaa

Siirtolapuutarhatoiminta pääsi Suomessa alkuun vuoden 1920 jälkeen, jolloin Tampereella perustettiin ensimmäinen siirtolapuutarhayhdistys. Kotkassa siirtolapuutarhatoiminta alkoi vuonna 1930, jolloin Kotkan Puutarhaseuran aloitteesta Kotkan kaupunki vuokrasi peltoalueen nykyisen Merilinnuntien varrelta. Alue jaettiin 57 palstaan ja luovutettiin halukkaille viljelijöille. Nämä perustivat välittömästi Langinlaakson Siirtolapuutarhayhdistyksen. Kun viljelypalstojen kysyntä edelleen jatkui, anoi Langinlaakson Siirtolapuutarhayhdistys vuorostaan aluetta uutta siirtolapuutarhaa varten. Vuonna 1936 kaupunki luovuttikin tarkoitusta varten alueen Tuomaisen puutarhan pohjoispuolelta. Näin muodostui Kotkaan toinen siirtolapuutarha-alue. Alue palstoitettiin ja luovutettiin edelleen halukkaille viljelijöille. Nämä toimivat yhteisessä yhdistyksessä Langinlaakson kanssa aina vuoteen 1944 asti, jolloin perustivat oman yhdistyksen, Langinkosken Siirtolapuutarhayhdistyksen.

Sotavuosien päättymisen jälkeen siirtolapuutarhapalstojen kysyntä vilkastui. Tähän vaikutti osaltaan silloin vallinnut elintarvikkeiden niukkuus. Toisaalta olivat innostamassa hyvät tulokset, joita langinlaaksolaiset ja langinkoskelaiset kertoivat saaneensa kuluneiden vuosien aikana. Toukokuun 10. päivänä 1945 Langinkosken Siirtolapuutarhayhdistyksen hoitokunta päätti anoa Kotkan kaupungilta aluetta uutta siirtolapuutarhaa varten. Asia käsiteltiinkin kaupunginhallituksessa kiireellisenä, ja jo toukokuun 29. päivänä kaupunginhallitus päätti vuokrata tarkoitusta varten kansakoulujen kasvitarhan ja Tuomaisen puutarhan väliltä alueen anottua tarkoitusta varten.    Mökkipalstan 23 perustajapariskunta
Kesäkuun 28. päivänä allekirjoittivat Langinkosken Siirtolapuutarhayhdistyksen puheenjohtaja O. Rinne ja sihteeri N. Äijälä alueen vuokrasopimuksen. Kaupunki vuokrasi 17 359 m 2 :n suuruisen alueen 2 000 markan vuosivuokrasta ja määräsi, että vuokraaja on velvollinen käyttämään aluetta siirtolapuutarhatarkoituksiin. Palstat päätettiin luovuttaa etupäässä Langinkosken Siirtolapuutarhayhdistyksen kannattajajäsenille sekä kaupunginhallituksen kehotuksesta myös monilapsisille perheille. Halukkaita oli niin paljon, että vain joka neljäs sai palstan. Jakaminen suoritettiin arpomalla.

Alue oli niin kivikkoinen ja karu, ettei kukaan olisi ajatellut sen sopivan siirtolapuutarha-alueeksi. Langinlaakson alue oli ollut peltomaata. Langinkosken alue oli jo karumpaa ja vaati osakseen huomattavasti enemmän työtä, mutta voiton vei kuitenkin kirkkaasti uusin alue kivikkoisuutensa vuoksi. Innostus oli kuitenkin valtavaa. Palstojen saajat olivat tyytyväisiä tilanteeseen ja niinpä alkoikin välittömästi luovutuksen jälkeen kuulua alueelta kilke ja kalke. Talkoilla raivattiin alueella olevat puita ja pensaita pois ja tämän jälkeen jokainen keskittyi omille palstoilleen. Alueen asemakaavassa oli yhteensä 60 palstaa, joista voitiin jakaa viljelijöille vain 45, sillä loput olivat joko paljasta kalliota tai pultereita. Kun myöhemmin saatiin kansakoulujen kasvitarha-alueesta lisää kolme palstaa, oli Metsolan Siirtolapuutarhayhdistyksen alueella 48 viljeltyä palstaa.

Kivien poraukset ja ampumiset sekä palstojen muu kunnostus jatkui myöhään syksyyn ja niinpä ensimmäiset viljelijät pääsivät istuttamaan jo samana syksynä omenapuita ja marjapensaita. Vattuja ja mansikoita ei myöskään unohdettu. Seuraavana kesänä alkoi nousta jo mökkejäkin, vaikka rakennustarvikkeista oli kova puute ja ne olivat tiukan säännöstelyn alaisia. Mökkien rakentaminen jatkui tasaisena joka kesä.


Pikkuneiti helleasussa mokin 23 pihalla

Langinkosken Siirtolapuutarhayhdistys määräsi palstojen vuokraksi ensimmäisenä vuonna 50 penniä per neliömetri. Vuoden 1949 alusta kaupunki solmi vuokrasopimukset suoraan viljelijöiden kanssa ja määräsi alueen vuokraksi kolme markkaa neliömetriltä. Vuokra-aika oli vuoden 1964 loppuun ja jatkui vuoden kerrallaan. Vasta vuonna 1950 alueelle saatiin kasteluverkosto kaupungin toimesta. Vuonna 1951 saatiin alueen läpi johtavan avo-ojan tilalle kunnollinen viemäri, jonka rakentamiseksi kaupunki edellytti jokaiselta palstalta kymmenen tunnin talkootyötä. Tämän jälkeenkin on yhdistyksen alueella tehty talkoita: alue on aidattu, käytävien eteen on tehty portit, kasvitarhamaja (Keskusmaja) on kunnostettu ja aluetta siistitty.


Mökki valmis 1950 palstalla 23

Vuosina 1946-1949 Langinkosken Siirtolapuutarhayhdistyksen hoitokunnassa oli neljästä viiteen edustajaa alueeltamme. Vuosikokouksessa 20.11.1949 alueemme viljelijät päättivät yksimielisesti erota Langinkosken Siirtolapuutarhayhdistyksestä ja sitä kannatettiin myös kanta-alueen taholta. Asiaa edelleen kehittämään valittiin väliaikainen hoitokunta, jonka tehtäväksi jäi asioiden valmistelu helmikuussa pidettävälle vuosikokoukselle. Vuosikokous pidettiin Työväenopistolla helmikuun 26. päivänä 1950. Kokouksessa päätettiin yksimielisesti ottaa yhdistyksen nimeksi Metsolan Siirtolapuutarhayhdistys, vahvistettiin yhdistykselle säännöt ja päätettiin liittyä Suomen Siirtolapuutarhaliittoon vuoden 1951 alusta lukien sekä tilata kaikille viljelijäjäsenille Siirtolapuutarhalehti. Ylimääräisessä yleisessä kokouksessa 1.10.1950 hyväksyttiin viranomaisten vaatimat muutokset sääntöihin yhdistyksen rekisteröimiseksi.


Mökki nro 53 juhannuksena 1966

Toukokuun 26. päivänä 1950 pitämässään kokouksessa hoitokunta päätti asettaa kullekin palstalle 16 tunnin talkootyövelvoitteen. Suorittamatta jääneestä talkootyötunnista tuli jäsenen maksaa yhdistykselle 80 markan korvaus. Ensimmäiset elomyyjäiset järjestettiin sunnuntaina 13.8.1950 alueen vasta raivatulla kentällä. Yleisöä oli runsaasti ja kaupanteko oli niin vilkasta, että puutarhatuotteet loppuivat kesken. Taloudellinen tulos muodostui hyväksi. Viljelyskauden loppupuolella toteutettiin aitapensastaimien joukkotilaus ja lokakuussa 1950 reunustivat suorat orapihlajataimirivistöt useimpien palstojen tienpuoleisia sivuja.

Väinö Sinervon puhe yhdistyksen 50-vuotisjuhlassa


Kesän iloja palstalla 23

Teksti on tiivistetty lainaus yhdistyksen 10-vuotistoimintakertomuksesta vuosilta 1945-1955